Arvostelu koostuu kolmesta osasta, jotka ovat kuvailu, tulkinta ja arvottaminen. Arvosteltavasta kohteesta on siis kerrottava sellaiselle ihmiselle, joka ei sitä entuudestaan tunne, sitä on yritettävä ymmärtää ja selittää, ja se on arvosteltava. Omat mielipiteet on aina perusteltava.
Teatteriarvostelun kirjoittamiseen on monta syytä. Helsingin Sanomien entinen kriitikko Hannu Harju listaa seuraavat:
1) Arvostelu kuvailee esityksen sellaiselle, joka ei ole sitä nähnyt eikä välttämättä tule näkemäänkään. Moni lukee mielellään arvosteluja esimerkiksi muiden kaupunkien teattereiden esityksistä, vaikkei pääsisi niitä katsomaan. Teatteriväki seuraa kollegoiden työtä arvostelujen kautta, koska omat esitykset ovat usein samaan aikaan kuin muidenkin.
2) Arvostelu tarjoaa kilpailevan näkemyksen omalle käsitykselle esityksestä. Omia mielipiteitä voi peilata arvostelun mielipiteisiin.
3) Teatteri, tekijät ja esitys saavat huomiota mediassa ja mahdollisesti lisää katsojia. Arvostelu on ilmainen mainos. Joskus hyvät haukut saavat katsojat paremmin liikkeelle kuin laihat kehut.
4) Esityksen tekijät saavat palautetta työstään.
5) Katsoja saa esityksestä asiantuntijamielipiteen, joka voi auttaa ymmärtämään niitä kohtia, joista itse ei ole saanut otetta. Kriitikolla on paitsi laaja tuntemus teatterin kentästä myös usein mahdollisuus kuulla tekijöiden selvityksiä esityksestä jo ennen ensi-iltaa.
6) Kritiikki on parhaimmillaan tekstinä onnistunut, hyvä juttu, joka on miellyttävää luettavaa.
Arvostelussa juonta ei yleensä kerrota alusta loppuun toisin kuin analyysissa. Aihepiiri ja juoni on kuitenkin syytä kuvailla siten, että lukija tajuaa, mistä on kysymys. Huomaa, että käsikirjoitus voi olla hyvä, vaikka itse esitys olisikin huono. Usein esiin kannattaa nostaa kiinnostavia yksityiskohtia, jotta tekstistä tulisi havainnollinen ja eloisa.
Anna arvostelullesi oma otsikko, joka on eri kuin esityksen nimi. Kerro, missä esitys on nähtävissä ja milloin.
Kerro roolihahmoista ja niiden esittäjistä ja varo sekoittamasta niitä toisiinsa. Esimerkiksi näytelmässä Vihan veli roolihahmo Hulluseepraa luonnehditaan nimityksillä, joiden käyttäminen näyttelijä Anna Paavilaisesta olisi äärimmäisen sopimatonta ja loukkaavaa. Yleensä myös arvioidaan, miten varsinkin pääosien esittäjät suoriutuvat työssään.
Teatteriesityksen syntyyn vaikuttavat näyttelijöiden lisäksi monet muutkin eri alojen ammattilaiset, joiden työstä kuuluu kirjoittaa. Kerro ainakin ohjauksesta, lavastuksesta, puvustuksesta, musiikista ja äänistä sekä valosuunnittelusta ja mainitse mielestäsi tärkeät henkilöt. Jos esityksissä on tanssia, myös koreografiasta mainitaan, samoin nykyteatterille tyypillisestä videoiden käytöstä. Usein ohjaajan ja päänäyttelijöiden aiempiakin töitä mainitaan. Arvioi eri osa-alueiden onnistumista ja perustele näkemyksesi havainnoillasi.
Kun kyse on klassikkoesityksestä, kannattaa kiinnittää huomiota siihen, onko esitys tehty joiltain osin oman aikansa teatterikonventioita noudattaen ja miten sitä on modernisoitu. Kiinnostavaa on myös, mihin aikaan ohjaaja on tapahtumat sijoittanut ja miten ajankuva näkyy esityksessä. Esimerkiksi teatterin mainoslehtiset ja käsiohjelmat antavat usein kiinnostavia tietoja.
Esitys kannattaa arvioida suhteessa omaan lajityyppiinsä. Esimerkiksi musikaalilta odotetaan yleensä erilaisia asioita kuin vaikkapa farssilta, tanssiteatteria arvioidaan osittain eri kriteerein kuin puhenäytelmiä.
Lue ennen teatteriin menoa aikakaudesta ja kirjailijasta, jonka teoksesta on kysymys. Siten saat jonkinlaisen ennakkokäsityksen asiasta. Teoksen nimi ei saa olla arvostelusi otsikko.
Elokuva-arvostelu on pääosin samanlainen kuin teatteriarvostelu. Vaikka elokuvan tekeminen prosessina eroaa teatteriesityksen tekemisestä, lopputulosta arvioidaan hyvin samankaltaisesti. Tietenkin arvioon on lisättävä esimerkiksi kuvaajan osuus.
Sekä elokuva- että teatteriarvosteluissa on otettava huomioon, millaisille lukijoille kirjoittaa. Helsingin Sanomien lukijakunta on todennäköisesti heterogeenisempi kuin vaikkapa Trendi-lehden.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti